Murtovarantoja ja miten pankit luovat rahaa

Fraasi ”fractional reserve banking” antaa ymmärtää yksinkertaisen kuvan: säästäjät tallettavat rahaa, pankki pitää murto-osan varantoissaan ja lainaa loput. Tämä kuva on yhä yleinen oppikirjoissa ja joissakin lisenssitoimintasuunnitelmissa.

Keskuspankit ovat kuvailleet prosessia eri tavoin jo yli vuosikymmenen ajan, mutta nykyaikaisen kuvauksen ymmärtäminen on tärkeää kaikille pankin suunnittelijoille, koska se selittää, mitkä rajoitukset todella sitovat: pääoma, likviditeetti ja rahoitus, ei vähimmäisvarantosuhde.

Miten lainaus luo talletuksia

Selkein virallinen lausunto on Englannin keskuspankin vuonna 2014 julkaisema artikkeli Money creation in the modern economy, jossa todetaan: ”Joka kerta kun pankki antaa lainan, se luo samanaikaisesti vastaavan talletuksen lainanottajan pankkitilille ja luo siten uutta rahaa.”

Pankki kirjaa uuden omaisuuden, eli lainan, ja uuden velan, eli talletuksen, joka on hyvitetty lainanottajan tilille.

Talletusta ei vähennetä, vaan se käytetään ja siirtyy muille tileille, usein toisessa pankissa.

Yksinkertaistettu tase näyttää, mikä vaikutus on sillä, että yritysasiakkaalle myönnetään uusi 100 euron laina.

Vaihe	Pankin varat	Pankin velat	Yleisön hallussa oleva raha
Ennen lainaa	Olemassa olevat varat	Olemassa olevat talletukset ja pääoma	Muuttumaton
Laina on tehty	Laina asiakkaalle +100	Asiakkaan talletus +100	+100
Asiakas maksaa toimittajille toisessa pankissa	Varanto keskuspankissa -100	Asiakkaan talletus -100	Kokonaisuudessaan muuttumaton; talletus on nyt toimittajan pankissa
Laina maksetaan takaisin myöhemmin	Laina -100	Asiakkaan talletus -100	-100

Kolmas rivi on se, jolla on merkitystä yksittäiselle pankille: lainan tuottamat rahat pysyvät järjestelmässä, mutta ne jättävät lainaavan pankin yhdessä vastaavan määrän sen varoista.

Sama artikkeli kuvaa myös päinvastaista prosessia: kun lainaaja maksaa lainan takaisin, sen takaisinmaksuun käytetty talletus katoaa eli raha tuhoutuu. Myös pankit luovat rahaa ostaessaan muilta kuin pankeilta esimerkiksi valtion joukkovelkakirjoja ja vähentävät sitä, kun muut kuin pankit ostavat pankkien liikkeeseen laskemia pitkän aikavälin velkapapereita tai omaa pääomaa.

Kaksi väärinkäsitystä, jotka Englannin keskuspankki on korjannut

Artikkelissa tunnistetaan kaksi yleistä virhettä:

1. Pankit puhtaina välittäjinä. ”Sen sijaan, että pankit ottaisivat vastaan talletuksia kotitalouksien säästäessä ja sitten lainaisivat niitä, pankkilainaus luo talletuksia.”
2. Rahakerroin. “Normaalina aikana keskuspankki ei kiinteytä liikkeessä olevan rahan määrää, eikä keskuspankin rahaa ”kerroteta” lisää lainoja ja talletuksia varten.”

Siinä todetaan myös, että varantoja voidaan lainata vain pankkien kesken, koska kuluttajilla ei ole pääsyä keskuspankin varantovalikoimaan. Asiakkailla on talletuksia, jotka ovat saamisia liikepankeilta, ja pankeilla on varantoja, jotka ovat saamisia keskuspankilta.

Missä varaukset sopivat

Varantoja ovat pankkien keskuspankissa pidettävät saldot, joilla selvitetään pankkien välisiä maksuja: kun asiakas maksaa jollekin toisessa pankissa, maksava pankki siirtää varoja vastaanottavalle pankille.

Yksittäinen pankki, joka antaa aggressiivisesti lainaa, menettää siten talletuksia ja varantoja muille pankeille, kun lainanottajat kuluttavat. Sen on houkuteltava talletuksia tai muuta rahoitusta korvatakseen ne tai pidettävä riittävästi likvidejä varoja kattamaan ulosvirtaukset.Tästä syystä likviditeetti ja rahoitus eivät määritä sitä, kuinka paljon yksi pankki voi lainata, eikä alkuperäisen varaussaldon koko.

Englannin keskuspankki toteaa koko järjestelmän osalta, että ”varannot eivät ole lainanannon sitova rajoitus, eikä keskuspankki määrää käytettävissä olevien varantojen määrää”.Tavallisina aikoina keskuspankit asettavat varantojen hinnan ja koron sekä tarjoavat sitä määrää, jota pankit vaativat tällä korolla.

Vähimmäisvarantovaatimukset käytännössä

Vähimmäisvarantovelvoite velvoittaa pankit pitämään keskuspankissa vähimmäistason, joka lasketaan prosenttiosuutena tietyistä veloista. Englannin keskuspankki on huomauttanut, että ”vähimmäisvarantovaatimukset eivät ole nykyään tärkeä osa rahapolitiikan kehyksiä useimmissa kehittyneissä talouksissa”.Vaatimuksia on edelleen monissa maissa, hyvin erilaisilla tasoilla.

Lainkäyttöalue	Vaatimus	Lähde
Yhdysvallat	0% kaikista veloista 26 maaliskuuta 2020 alkaen	Yhdysvaltain keskuspankki
Euroalue	1 % päivätalletuksista ja talletuksista, velkakirjoista ja rahamarkkina-arvopapereista enintään kahden vuoden ajalta tammikuusta 18 lähtien 2012; 0% pidemmillä maturiteeteilla	ECB
Yhdistynyt kuningaskunta	Ei virallista vähimmäisvarantovaatimusta	Englannin keskuspankki
Intia	Käteisvarantosuhde 3,00 % ja lakisääteinen likviditeettisuhde 18,00 %	Suomen Pankki

Euroalueen luvut osoittavat, että vähimmäisvarantovaatimus voi olla samanaikaisesti sekä alhainen että korvaamaton. Kuva ECB osoittaa, että nykyisen pitoajanjakson vähimmäisvarantojen korkokanta on 0 %. Jos vähimmäisvarantovaatimus on olemassa, se on liiketoiminnan kustannus kyseisellä lainkäyttöalueella ja osa rahoitussuunnitelmia, mutta se rajoittaa harvoin uuden pankin kasvua.

Mitä vähimmäisvarantovaatimus merkitsee uudelle pankille

1. Pankin on voitava käyttää keskuspankkitiliä joko suoraan tai toisen laitoksen välityksellä, jotta sillä olisi tarvittavat varantomäärärahat.
2. Varausvarojen hallussapito on operatiivinen likviditeettilinja kassavirtamalliin.
3. Jos varantoihin ei makseta korkoa, ne pienentävät niitä houkuttelevien talletusten nettokorkomarginaalia.
4. Vaatimukset ja palkkaus voivat muuttua, joten liiketoimintasuunnitelmissa kannattaa testata vaihtoehtoisia asetuksia.

Mikä itse asiassa rajoittaa luotonantoa

Englannin keskuspankki (Bank of England) määrittelee kolmenlaisia rajoituksia, jotka vaikuttavat pankkien rahanluontitoimintaan.

1. Itse pankkeihin kohdistuvat rajoitukset

Pankkien on luovutettava kannattavasti kilpailuun perustuvilla markkinoilla. Jokaiseen uuteen lainaan liittyy luottoriski, ja pankin on hinnoiteltava odotetut tappiot ja pidettävä pääomaa odottamattomia tappioita varten sekä hallita likviditeettiriskiä, joka syntyy, kun uudet talletukset menevät muille pankeille.

Näiden kaupallisten rajoitusten yläpuolella on toiminnan vakauden valvontaa koskeva sääntely, jonka tarkoituksena on rajoittaa pankkien toimintaa esimerkiksi pääoma- ja likviditeettivaatimusten avulla, jotta voidaan lieventää sellaisten riskien kertymistä, jotka voivat uhata rahoitusjärjestelmän vakautta.

2. Kotitalouksien ja yritysten käyttäytyminen

Uusia talletuksia vastaanottavat ihmiset voivat käyttää niitä olemassa olevien lainojen takaisinmaksuun, mikä taas tuhoaa rahan.Rahan määrä riippuu näistä valinnoista sekä pankkien lainapäätöksistä.

3. Rahapolitiikka

Artikkelissa rahapolitiikkaa kutsutaan ”rahantuotannon perimmäiseksi rajoittajaksi”, sillä asettamalla varantojen koron keskuspankki vaikuttaa lainojen korkoihin ja luoton kysyntään.

Miksi pääoma, ei varannot, on sitova rajoitus

Pääoma on osakkeenomistajien ja tiettyjen huonommassa etuoikeusasemassa olevien sijoittajien tarjoamaa tappioita kattavaa rahoitusta. Jokainen uusi laina kasvattaa riskipainotettuja varoja. Riskipainotettujen varojen kasvu edellyttää lisää pääomaa, jotta sääntelysuhteet pysyvät vähimmäistason yläpuolella.

In the EU, Article 92 of the Capital Requirements Regulation requires institutions to maintain at all times a Common Equity Tier 1 ratio of 4.5%, a Tier 1 ratio of 6%, a total capital ratio of 8% and a leverage ratio of 3%. Puskurit ja valvonnan lisämaksut ovat näiden vähimmäismäärien yläpuolella.

Yksinkertaistettu esimerkki havainnollistaa vaikutusta: oletetaan, että pankin lainojen keskimääräinen riskipaino on 100 % ja pankin kokonaispääomasuhde on 12 %, kun puskurit ja lisävarat otetaan huomioon.

Jokainen 100 yksikköä suurempi määrä tällaisia lainoja edellyttää siten 12 yksikköä enemmän pääomaa. Pankki, jolla on 60 yksikköä ylimääräistä pääomaa, voi lisätä noin 500 yksikköä tällaista lainausta ennen kuin sen täytyy kerätä lisää pääomaa tai pitää voittoa. Tämä riippuu pankin varaussaldosta.

Likviditeettisääntöjen mukaan pankeilla on oltava riittävästi korkealaatuisia likvidejä varoja, jotta ne selviävät 30 päivän stressitilanteesta. Lisäksi pankkien on rahoitettava pitkäaikaiset saamiset vakaalla rahoitusosuudella.Nämä vaatimukset selitetään artikkelissa Likviditeetti ja rahoitus.

Vaikutukset perustajille ja sijoittajille

1. Suunnittele kasvua pääoman ympärille. Pankin luotonantovarastoa rajoittaa se, kuinka paljon pääomaa sillä on ja miten paljon se pystyy keräämään käynnistystappioiden jälkeen.
2. Suunnittele rahoitus talletusten vakauden ympärille. Luodut talletukset jättävät pankin, kun lainanottajan kuluttavat ne, joten pankki tarvitsee luotettavan rahoituspohjan.
3. Kohtele varantovaatimuksia kuin kustannuslinjaa. Ne ovat tärkeitä marginaalien ja toiminnan kannalta, eivät kasvun päärajana.
4. Odottakaa, että valvojat testaavat suunnitelman stressitilanteessa. Sääntelyviranomaiset arvioivat, pysyykö pääoma ja likviditeetti ennallaan, jos kasvu, tappiot tai ulosvirtaukset poikkeavat perusskenaariosta.

Seuraavassa artikkelissa kerrotaan, miten sääntelypääoma määritellään ja mitataan Baselin kehyksen mukaisesti.